Syötkö tunteisiin - ja jos, niin onko se pahasta tai väärin?
Tässä viestissä pureudun siihen, miksi tunnesyöminen on täysin inhimillistä ja usein haitatonta. Lisäksi autan tunnistamaan milloin se kääntyy ongelmalliseksi ja kannattaa hakea apua.
Olen saanut Instagramissa valtavasti kysymyksiä tunnesyömisestä. Heinä-elokuun viesteissä vastaan niihin. Tänään aloitamme ehkä yleisimmästä kysymyksestä:
"Onko tunnesyöminen aina pahasta?"
Vastaus lyhyesti: ei ole.
Jatkopohdintana moni miettii, miten erottaa haitallinen ja terve tunnesyöminen. Kerron siitä tässä viestissä lisää.
Tunnesyöminen on normaali osa ihmisyyttä
Tunteet ovat kiinteä osa ihmisen toiminnanohjausta, joten myös tunteet ja syöminen kulkevat käsikädessä. Tunnesyöminen ei ole merkki siitä, että sinussa olisi mitään vialla: jokainen “tunnesyö” joskus.
Tunnesyömisen perimmäinen tarkoitus on olotilan helpottaminen. Hetkellisesti syöminen rauhoittaa, tuo lohtua surun keskelle, tarjoaa tekemistä tylsyyteen tai sysää kirvelevän yksinäisyyden syrjään. Siksi se on ymmärrettävää ja inhimillistä.
Kuitenkaan vaikeat ajatukset, sietämättömät tunteet tai ahdistuksen aiheet eivät häviä syömällä.
Milloin tunnesyöminen on haitallista?
Tunnesyöminen ei ole diagnosoitava syömishäiriö, vaan huonosti toimiva tunnesäätelyn strategia. Se on siis opittu tyyli vastata tunteisiin tavalla, joka helpottaa oloa hetkellisesti, muttei pitkällä aikavälillä ratkaise ongelmia.
Näin ollen ei ole yksioikoisia kriteereitä tai raja-arvoa, jonka ylitettyä voidaan sanoa tämän häiriintyneen syömisen muodon muuttuvan haitalliseksi.
Ongelmallista tunnesyöminen on on esim. silloin, kun
ruoka ja syöminen on ainoa tai ensisijainen tapa käsitellä hankalia tunteita
turvaat syömiseen pääasiallisena keinona löytää mielihyvää tai nostaa mielialaa
syöminen aiheuttaa sinulle syyllisyyttä, häpeää tai ahdistusta
koet toistuvasti, että syömistä on vaikea hallita ja siksi esim. energiansaanti ja -tarve alkavat toistuvasti poiketa toisistaan.
Yksi puhuu tunnesyömisestä syötyään pari keksiä, toinen silloin kun syö itsensä toistuvasti ähkyyn. Pohdi siis, miten usein sitä tapahtuu, millaisissa tilanteissa sekä mitä sinulle ja hyvinvoinnillesi seuraa siitä, että “tunnesyöt”.
Jos tunnesyöminen on satunnaista ja harmitonta herkuttelua tai erikoistilanteiden (esim. juhlat, loma) poikkeamia normaalista syömisestä, ei se todennäköisesti ole ongelma. Mutta syöminen toistuvana yrityksenä turruttaa ja siirtää syrjään hankalia tunteita tai ainoana keinona mielihyvään kertoo usein siitä, että taustalla olevat syvemmät haasteet tai tarpeet eivät tule kuulluksi.
Myös olo siitä, että on voimaton herkkujen edessä, kyvytön syömään kuten haluaisi tai avuton sen suhteen, miten tilanteen saisi korjattua, kertoo siitä että syömisessä ja ruokasuhteessa ei ole ihan kaikki tasapainossa. Silloin kannattaa myös hakea apua tilanteen korjaamiseen. Tunnesyömisellä on myös yhteys mm. ahmintaan, joten toistuvat ylilyönnit syömisessä voivat kertoa myös vakavammista syömisen ongelmista.
Tunnesyöminen ei siis ole diagnoosi tai häpeäpilkku. Sen ytimessä ovat inhimilliset tunteet ja vaikeus vastata niiden viesteihin. Muutos alkaa tämän ymmärtämisestä, mutta palataan siihen ensi viikon viestissäni.
✨ Sen ydinkysymyksenä on "Miten tunnesyömisestä voi oppia pois?"
Jos tunnesyöminen koskettaa sinua, haluan muistuttaa: et ole yksin. Se on yleistä - tutkimusten mukaan jopa puolet lihavuuden hoitoon hakeutuvista kokee tunnesyömisen ongelmaksi. Sen kanssa ei tarvitse myöskään pärjätä yksin. Vastaanotollani autan ymmärtämään syömiskäyttäytymistäsi ja sen ajureita. Etsimme yhdessä polun kohti hyvinvointiasi.
Lämmöllä,
Anu